TAHDON LÖYTÄÄ TIETOA
Olen koonnut sinulle linkkejä, joista löydät lisätietoja eri aihealueista. Nimiotsikon klikkaus vie sinut suoraan sivustolle. Tällä sivustolla on käytössäsi myös sanasto ja otteita kirjallisuudesta.
LINKIT
LINKIT
Tietoa kuntoutuspsykoterapiasta ja lomakkeet sen hakemiseen. Tieto löytyy henkilöasiakkaiden palvelusta ruudun ”kuntoutus” alta; kuntoutuspsykoterapia
Parisuhdekeskus Kataja auttaa sinua voimaan hyvin tarjoamalla parisuhdetta vahvistavaa tietoa, toimintaa ja koulutusta. Parisuhdehuoltamolta voit etsiä apua juuri teidän Tilanteeseenne ja palvelukartalta löydätte koulutettuja ihmisiä.
MinD on talliympäristössä tapahtuvaa voimaantumista. Olet pienryhmässä, jossa on muita vertaisia ja ryhmän toimnnassa on mukana myös hevonen. Hevosen osallistuminen tarkoittaa muuta kuin itsestäänselvää ratsastusta.
MinD :in talliympäristö on Emman Tallilla. Talli on Riihimen Arolammella ja tarkempi osoite on Isolantie 60. Tallilla asuu kymmenkunta eri-ikäistä hevosta kahdessa laumassa, kaksi pupua, kissaa ja koiraa.
Suomen työnohjaajat ry on vuonna 1983 perustettu koulutettuja työnohjaajia ja eri työnohjaustapoja yhdistävä aatteellinen yhdistys. Yhdistys toimii työnohjauksen Puolestapuhujana, seuraa työnohjaajakoulutuksen laatua ja edistää työnohjaajien ammatillista pätevyyttä.
Therapeia-säätiö on psykoanalyyttisesti suuntautunut yleishyödyllinen yhteisö, jonka tavoitteena on edistää ymmärrystä yksilön psyykkisen kärsimyksen luonteesta. Säätiö kouluttaa psykoanalyyttisesti suuntautuneita psykoterapeutteja ja tarjoaa heidän kauttaan psykoterapeuttista apua ja kriisiterapiaa sitä tarvitseville.
SANASTO
Psyykkinen
Suomenkielinen vastine sanalle on henkinen. Pohjalla oleva sana psyykhee tulee kreikasta ja tarkoittaa sielua ja henkeä. Psyykkinen liittyy siis ihmisen mieleen ja sieluun. Ihmisen sanotaan olevan psykofyysinen eli sielullis-ruumiillinen kokonaisuus. Tämä kertoo siitä, ettei ihmisestä voi erottaa sielua ja ruumista.
Psykologia
Suomessa käytettiin ennen sanaa sielutiede, joka on hyvin kuvaava sana asialle. Tiede, joka tutkii sielunliikkeitä. Psykologia on tieteenala joka tutkii ihmisen mieltä ja sen osa-alueita, kuten tunteita, minuutta ja peroonallisuutta, käyttäytymistä, älykkyyttä sekä oppimiseen ja muistamiseen liittyviä toimintoja.
Psykologi
on ihmisen käyttäytymisen, ajattelun ja tunne-elämän asiantuntija. Koulutuksena on psykologian maisterin tutkinto yliopistossa. He toimivat työssään terveyskeskuksissa, neuvoloissa, kouluissa, konsulttiyrityksissä. Psykologi saa paljon tietoa asiakkaan tilanteesta kuuntelemalla ja kysymällä sekä tekemällä erilaisia testejä.
Psykiatria
Lääketieteen osa-alue joka tutkii mielen sairauksia.
Psykiatri
Lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan. Psykiatrit työskentelevät esim. sairaaloissa psykiatrian osastoilla ja vanhaan aikaan suljetuissa mielisairaaloissa. Olemme saaneet tutustua psykiatrin työhön esim. elokuvassa ”Prinsessa” joka kertoo Anna Lappalaisen elämästä Kellokoskella.
Psykoterapia
on mielen hoitoa vuorovaikutuksessa. Ruumiillisena se voisi olla nilkan nyrjähdys tai poskiontelon tulehdus tai diabetes. Mielessä se voi tarkoittaa menetyksen aiheuttamaa shokkitilaa, uupumisen synnyttämää henkistä väsymistä tai vaikka diagnosoitua paniikkihäiriötä. Yleensä hoidossa on kaksi ihmistä läsnä, hoitaja ja hoidettava. Suomessa hoidon tapoja on useita, esim. musiikkiterapia, taideterapia, kognitiivinen psykoterapia, psykoanalyyttinen psykoterapia, ratkaisukeskeinen psykoterapia ja perheterapia. Näissä kaikissa on taustalla sama lähtökohta; ihmisen auttaminen oman itsensä kanssa. On hyvä tutustua eri suuntauksiin esim. googlen ja wikipedian kautta tai etsimällä tietoa kirjastosta. Psykiatri voi määrätä potilaansa lähetteellä psykoterapiaan.
Psykoterapeutti
on suojattu ammattinimike psykoterapiaa antaville henkilöille. Koulutusta määrittää ja valvoo Valvira, se myös myöntää nimikkeen käyttöoikeuden. Psykoterapeutiksi voi opiskella henkilö, jolla on työhön soveltuva korkeakoulututkinto ja kokemusta ihmisten kanssa tehtävästä auttamistyöstä. Hän saa hoitaa vain siinä terapiamuodossa, jossa hän on koulutuksen saanut.
Terapeutti
nimike tai titteli, jolla tarkoitetaan hoitavaa ammattia. Ilman tarkentavaa etuliitettä nimikettä saa käyttää rajoituksetta. Terapeutiksi voi kutsua itseään esimerkiksi kahden päivän HUMISE – koulutuksen jälkeen ja antaa sen mukaista hoitoa. Kuntoutuksena Kela korvaa vain Valviran hyväksymien ammattihenkilöiden antamaa hoitoa. Näillä sivuilla käytän sekä ammattikäsitettä terapeutti ja erityisnimikettä psykoterapeutti. Tarkoitan niillä samaa asiaa.
Psykoanalyysi
Suora käännös kreikasta suomeen; sielun eritteleminen. Psykoanalyysi tarkastelee erityisesti ihmisen tiedostamatonta eli ei-tietoisia sisäisiä toimintamalleja. Siegmund Freudia pidetään psykoanalyysin isänä. Psykoanalyysi on myös tänä päivänä voimassa oleva hoitomuoto. Analyysin tapaamistiheys on 4-5 kertaa viikossa vähintään 5 vuoden ajan.
Psykoanalyyttinen psykoterapia
Psykoanalyysin pohjalle rakentava terapiamuoto. Tapaamistiheys on 2 kertaa viikossa ja usein terapia kestää vähintään kaksi vuotta. Hoidon tavoitteena on tulla tietoiseksi, jotta pystyy aikuisen psyykkisten voimavarojen turvin ratkaisemaan omat sisäiset kokemukset ja oppii elämään niiden kanssa. Varhaista vuorovaikutusta ja lapsuuden kokemuksia ajatellaan ihmisen koko psyykkisen elämän pohjana. Lisätietoa voit katsoa Therapeia -säätiön sivuilta
Alkuhaastattelu
Psykoterapiaan hakeutuvalla on etsittävä itselleen sopiva terapeutti. Sopivuus testataan oikeassa tilanteessa, terapeutin vastaanotolla. Yleensä haastattelukertoja on yhdestä neljään. Niiden aikana kummallakin on mahdollista pohtia, olisko tästä yhteistyösuhteeksi. Mikäli molemmat ovat halukkaita hoitosuhteeseen, laaditaan sopimus.
Sopimus
Laaditaan hoidettavan asiakkaan ja terapeutin kesken. Sopimukseen kirjataan osapuolet, hoidon laatu ja kesto, tauot hoidossa, hinta ja maksamiseen ja perumiseen liittyvät yksityiskohdat. Psykoterapeutti on sopimuksen perusteella varannut sovitut ajat tälle asiakkaalle. Asiakas sitoutuu hoitoon sopimuksen mukaisesti.
Kelan kuntotuspsykoterapia
Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan on oikeus sellaisilla 16–67-vuotiailla henkilöillä, joiden työ- tai opiskelukyky on heikentynyt mielenterveyshäiriön vuoksi ja tavoitteena on parantaa työ- tai opiskelukykyä. Edellytyksenä on, että kuntoutujalla on psykiatrisen diagnoosin tekemisen jälkeen ollut vähintään kolme kuukautta jatkunut asianmukainen hoitosuhde ennen kuntoutushakemuksen tekoa. Tukea haetaan KELA:n lomakkeella ja siihen liitetään psykiatrian erikoislääkärin kirjoittama B-lausunto, jossa määritellään diagnoosi ja arvioidaan psykoterapian tarpeellisuus ja hyöty. Tukea myönnetään maksimissaan kahdeksi vuodeksi kaksi kertaa viikossa ja kolmanneksi vuodeksi kertaviikkoisena. Tuen saaja etsii itse psykoterapeutin. Kelan sivuilta löytyy palveluja tarjoavien terapeuttien nimet ja yhteystiedot.
HELMIÄ KAUNOKIRJALLISUUDESTA
HELMIÄ KAUNOKIRJALLISUUDESTA
Pahan ja vihan synty
Sattumalta löysin vielä yhden Jean-Christophe -osan. Luin sen ahmien. Se oli hurjan ja luovan miehen tarinaa, epätoivoa, murhaa, seksuaalisuutta. Kun lopetin, tunsin olevani eri ihminen kuin ennen. Katselin ympärilleni.
Kirjan raivo oli levinnyt joka paikkaan. Kolmen ikkunan kirkkaus oli kuin kellertävän kalvon takana, samaan tapaan kuin taivas joskus ukkosen uhatessa. Jokin pahuus, jokin viha, yllättävä ja kauhistava aaltoili avoimessa tilassa veden tavoin. Oivalsin, että se oli minun oma vihani. Minä vihasin.
Muistin että viha oli joskus äkkiä kirjaimellisesti kouristanut koko olentoani niin että sydän pysähtyi. Viha – mitä kohtaan? Isää, äitiä, heidän sanojaan, ynseyttään, pilkkaansa, komenteluaan kohtaan? Jotenkin se liittyi vanhempieni makuuhuoneeseen, peilikaappiin, vaatekomeroon – en tiedä mitä siellä oli tapahtunut, ehkä ei mitään. Ehkä vain jokin satunnainen sana tai asenne, joka viilsi kenenkään tajuamatta. Ei minun tarvinnutkaan tietää. Minähän olin paha. Minä osasin vihata. Vihdoinkin! Tämä kaikki oli minun omaa pahuuttani. Tämä, joka värjäsi vintin valon rikinkeltaiseksi, pahan vintti.
Lukemani kirjako oli sen minulle paljastanut, kuin salamanvälähdys. Pahasta kertova teksti, jota en ymmärtänyt, jonka äärellä olin. Samassa ajattelin nopeasti:”Hyvä on, minä olen paha. Ollaan sitten pahoja.” Aina minua oli haukuttu ja hakattu, pikkulapsesta saakka. Aina oli annettu ymmärtää etten täyttänyt vaatimuksia, en osannut mitään, en ollut edes sievä. Aina olin hiipinyt nurkissa, salaillut – mitä? Ajatuksia enimmäkseen. Mutta nyt minulla oli pahan vintti itsessäni. Tämä valkohehkuinen ylivalotettu tila, jossa istua paljaalla pepulla sahajauhoihin, hipelöidä ja nipistellä ihoani – sehän oli minun oma paha ihoni – siitä nuo eivät tienneet!
Ikkunoista ei kukaan nähnyt sisälle minuun. Itse vain katselin ulos – näin ja vihasin – tai pikemminkin halveksin. Ei se kuulunut kenellekään. En minä kuulunut kenellekään. Minä olin itse. Se oli valon täyttämä oivallus, joka heijastui vielä aikuisuuteeni. Siihen, mitä olin kirjoittanut. Uskaltaa nähdä itseensä, uskaltaa sanoa kaihtamatta, koska se on osa minua ja vain sitä kautta yleispätevää. Mutta tuota en tietenkään vielä silloin tiedostanut. Tajusin vain tuhat särmää itsessäni. Olemassaoloa. Ihmisen ristiriitaisuuden, salaamisen ja samalla kertaa avoimuuden.
Ote kirjasta: Aila Meriluoto, Mekko meni taululle, WSOY
Rakkaus on kuin talo
”Att älska någon är som att flytta in i ett hus.” brukade Sonja säga. ”I början förälskar man sig allt det nya och förundras varje morgon hur att det är hans eget som om man är rädd för att någon plötsligt ska rusa in genom dörren och påtala att det skett ett grovt misstag och att det inte alls är meningen att man få bo så här fint. Men som åren går, nöts fasaden, träet spricker här och var och man börjar älska det där huset, inte så mycket för alla sätt det är perfekt på, som för alla sätt det inte är det. Man lär sig alla dess vinklar och vrår, hur man undviker att nyckeln fastnar i låset när det är kallt ute. Vissa golvplankor som sviktar lite lätt när man kliver på dom, och eksakt hur man ska öppna garderobsdörrarna för att dom inte ska knarra. Det är det, alla dom små hemligheterna som gör det till ditt hem.”
Ove brukade förstås misstänka att det var han som var garderobsdörrarna i exemplet och då och då hörde han Sonja muttra att ”Ibland undrar man ju om det finns något göra åt, när hela husgrunden har satt sig på tvären i marken redan från början.” När hon var arg på honom. Han visste mycket väl vad hon menade med det.
”Toisen ihmisen rakastamista voi verrata uuteen taloon muuttamiseen”, Sonjalla oli tapana sanoa. ”Alussa sitä rakastuu kaikkeen uuteen ja ihmettelee joka aamu sitä, että tämä on minun omaani – ikään kuin pelkäisi jonkun ryntäävän ovesta sisään todeten suuremmn luokan väärinymmärryksen ja virheen tapahtuneen: ei sinua ole tarkoitettu näin hienoon elämään. Vuosien kuluessa julkisivu tasoittuu, sinne tänne lautoihin tulee pieniä halkeamia ja huomaat rakastavasi tätä taloa. Ei täydellisyyden vaan sen puutteiden takia ja niistä huolimatta. Talon kulmat ja nurkat oppii tuntemaan ja sen miten välttää avaimen juuttumisen lukkoon pakkasella. Tuntemaan ne tietyt lattialankut, jotka pikkusen heiluu jalan alla ja sen miten tarkalleen pitää komeronovi aukaista ettei se narise. Nämä kaikki pienet salaisuudet tekevät siitä sinun kotisi.
Ove tietenkin epäili ensimmäisenä olevansa Sonjan esimerkissä se komeronovi ja kuuli välillä Sonja mutisevan: ”Joskus sitä miettii onko mitään tehtävissä kun koko talon perustukset on alunperinkin jo vinossa ja poikittain”, ollessaan Ovelle vihainen. Ove tiesi kyllä varsin hyvin mitä hän sillä tarkoitti.
Ote teoksesta Fredrik Backman: En man som heter Ove. Bonnier
Kuuntelu
Ihmisessä kauneinta on hänen tapansa kuunnella. Kuuntelemisen hetkellä ihminen ei esitä mitään vaan paljastuu sellaisena kuin on. Kaikki ulkoinen on vain savea, jota aika, perimä ja koettelemukset muokkaavat.
Hiukset harvenevat, rypyt syvenevät, vatsa kasvaa, iho muuttuu metrokartastoksi. Jos rakastuu ulkonäköön, niin voi sitä päivää kun olemus uurtuu ja rapistuu. Ja jos toisen luonne taas on se, joka viehättää, niin eikö jokaisen ihmisen luonteessa ole vähän kaikenlaisia piirteitä, jotka elämä sitten kiskoo esiin. Eikö luonne ole 90 %:sti esiintymistaitoa ja vain pieneltä osaltaan ihmistä itseään.
Siksi vain silloin, kun kuuntelemme toista, olemme puhtaimmillaan ihmisinä, ilman puheen koristekuvioita, ilman opittuja tapoja.
Kuuntelemisen taito on harvinainen ja käy aina vain harvinaisemmaksi.
Ihminen on niin täynnä omia asioitaan, niin täynnä oman elämänsä maanjäristyksiä ja mutavyöryjä, etteivät toisen kuulumiset ehdi koskettaa.
Siksi vain ne, jotka kuuntelevat, voivat ymmärtää. Kuunteleminen on sydämen avaamista toiselle.
On ihmisiä, jotka vakuuttavat kuuntelevansa ja niin sinä voit purkaa sydämesi osiin, kunnes käsität, että toinen juoksee jossakin kaukana omilla teillään ja rusentaa sydäntäsi kourassaan. Hänen korvansa sijäitsevat molemmin puolin päätä, kuten useimmilla ihmisrotuun kuuluvilla, mutta ne ovat siinä vain siksi, että silmalasit pysyisivät päässä. Kuuntelemisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Ote kirjasta Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua. Otava
Palopuhe psykoterapian puolesta
Det blev en lång tystnad tills farmor bröt den och sade: ”Men ingen människa kan ju veta något vad den andre tänker innerst inne”. ”Just det” sade Jan och fortsatte ”det ända sättet att få veta, är att få honom att prata, fråga honom, lyssna, höra undertoner, känna sympati, delta, tills man får en aning om hans sorg och hans glädje. Inget påfågelsnack, alltså.”
”Det här låter som ett brandtal för psykoterapin” sade Ulrika. ”Det var det också” sade Jan.
Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka isoäiti keskeytti sanoen: ”Mutta eihän kukaan toinen voi tietää, mitä kukin sisimmässään ajattelee” ”Aivan” sanoi Jan ja jatkoi ”ainoa tapa on saada hänet puhumaan, kysyä häneltä, kuunnella, kuulla rivien välistä, tuntea sympatiaa, jakaa, kunnes saamme aavistuksen hänen surustaan ja ilostaan. Ei siis mitään riikinkukkopuhetta” (pöyhkeilevää? itseriittoista? Kääntäjän pohdinta)
”Tuohan kuulostaa palopuheelta psykoterapian puolesta” sanoi Ulrika. ”Sitä se olikin” sanoi Jan.
Ote kirjasta Marianne Fredriksson: Skilda verkligheter. Piratförlaget
Lapsen rakkaus
”Lapsen rakkaus on hirvittävän vakava asia. Eikö juuri hänen, näin vanhana, pitänyt kokemuksesta tietää, että vakavampaa ja todempaa rakkautta ei voi tulla. Ja jos se lapsen rakkaus, se ensimmäinen rakkaus, on torjuttu, yksipuolinen, onneton, häpeän leimaama, se tuhoaa kaikki rakkaudet sen jälkeen. Ja vaikka kukaan ei sitä huomaisi, ihminen on häpeän leimaama loppuikänsä, aina kuolemaan asti. On se niin kova oppi. Amen.”
Ote kirjasta Tuula-Liina Varis: Rakas. WSOY
Kotona
”Kotona oleminen on sitä, että tulee ymmärretyksi joutumatta sanomaan kovin paljon. En usko, että mikään muu paikka pystyy korvaamaan sitä paikkaa, missä ensimmäisen kerran sanallistamme maailmaa, jaamme sen muiden ihmisten kanssa ja teemme siitä omamme. Tiedän, että joidenkin mielestä sellaisia paikkoja voi luoda uudestaan minne tahansa ja koska tahansa, mutta minä en usko siihen. Uskon että meidät muovannut paikka muovaa meitä vielä senkin jälkeen kun olemme lähteneet sieltä ja kotiutuneet jonnekin muualle. Tai pikemminkin, voimme kotiutua muualle, jos jonkinlainen side meidät muovanneeseen paikkaan, ihmisiin ja kieleen pysyy.”
Ote kirjasta Göran Rosenberg: Lyhyt pysähdys matkalla Auschwitzista. Atena Kustannus Oy
Luottamuksesta
Suurvisiiri Ibrahim Mikaelille: Miten mitätön on elämän tyhmä pieni liekki, miten julma ja oikullinen. Ja kaikesta huolimatta ihana se on. Miten voisin luottaa sinuun Mikael el Hakim, koska olet vain ihminen? Hevosen uskollisuuteen ja koiran kuuliaisuuteen voi luottaa, mutta ei ihmiseen. Koira ei pure kättä, joka sitä hyväilee ja ruokkii, mutta ihmisen pahin vihollinen on aina hänelle rakkain ihminen ja kenties ihminen sydämensä salassa on oman itsensäkin pahin vihollinen.
Ote kirjasta Mika Waltari: Mikael Hakim. WSOY
YK:n pääsihteeriltä
Swahilinkielinen sanonta kuuluu:
”Et voi kääntää tuulta, joten käännä purjetta”.
Purjeen kääntäminen konfliktien estämisestä taloudelliseen kehitykseen, rauhanturvaamiseen, ihmisoikeuksiin ja ilmastonmuutokseen on nykyisin meidän kaikkien vastuulla selvemmin kuin koskaan ennen. Tuuli puhaltaa omia rauhattomia reittejään, mutta jokaisen yhteiskunnan miehillä ja naisilla on tänä päivänä kyky määrätä omasta kohtalostaan tavoilla, joita ei entisaikoina olisi voinut edes kuvitella. Hirmuvaltiaita ja fanaatikkoja, sotaherroja ja rikollisia, henkisen pääoman hyväksikäyttäjiä ja luonnonvarojemme riistäjiä tulee aina olemaan keskuudessamme, mutta heidän purjeensa eivät ole ainoita, jotka voivat valjastaa tuulen.
Ote kirjasta Nader Mousavizadeh: Kofi Annan – elämäni sodassa ja rauhassa. WSOY
Valinnoista ja toteutumattomista mahdollisuuksista
”Hän katselee vesillelaskun aikaan otettua kuvaa, joka esittää häntä ja purjevenettä. Ajatellessaan sitä ettei ajan puutteessa ole koskaan opetellut purjehtimaan vaikka on aina halunnut, Hemuli tuntee itsensä äkkiä hyvin huonovointiseksi.” —
Myös Hemuli tahtoi olla jotain mitä ei ole. Tähän mennessä hän on ollut Hemuli, joka on järjestänyt toisten asioita päivästä toiseen ilman että mitään tärkeätä on tapahtunut. —
Hemuli tekee päätöksensä ja luopuu tarpeettoman tuntuisesta järjestelijän roolistaan, lähtee Muumilaaksoon etsimään toisenlaista itseään. Kun Muumilaakson marraskuu lähenee loppuaan, hän jopa toteuttaa unelmansa ja nousee Nuuskamuikkusen kanssa veneeseen. Aalloilla se purjehtimisen vapaus, jota Hemuli lähti tavoittelemaan, saa lopulta konkreettisen muodon.
”Hemuli alkoi voida pahoin. Pahoinvointi tuli hitaasti ja salakavalasti. Hän vain haukotteli ja haukotteli ja nieleksi nieleksimistään ja äkkiä hän valahti voimattomaksi ja surkeaksi tassuista kuononnipukkaan asti. Ja tympeyden aalto käänsi vatsaa ja hän halusi vain kuolla.”
Ja mikä pahinta, Nuuskamuikkunen pakottaa Hemulin peräsimeen. Tämä on vapautta konkreettisimmillaan. Hemulin on itse valittava suuntansa ja kannettava vastuu itsensä lisäksi toisesta. Kukaan muu ei venettä ohjaa. Jonkin aikaa Hemuli voi niin pahoin, ettei kykene edes ajattelemaan. Mutta kohta, vapauden näin ollessa mitä totisinta totta ja hänen ohjatessaan todella venettä, hänen vatsansa rauhoittuu.
Aivan kuten ahdistus, myös kuvotus menee ohitse kun valintoja todella tehdään. Älkäämme luulko, että kuvotus olisi pelkkä vapauden ja tuntemattoman tiedostamisen vertauskuva tai symboli. Ei, se on totisinta totta. Pahoinvointi on huono olo, joka todella syntyy oudon ja inhottavan todellisuuden edessä ja lisäksi se on huono olo, jossa kehomme vastaansanomattomalla tavalla paljastaa itsensä tietoisuudellemme. Se on vahva tuntemus siitä, että olemme kiinni ruumiissamme ja yhtä sen kanssa. Kuvotuksessa huomaamme olevamme kehojemme vankeja. Sen fyysisen ja käsinkosketeltavan tilanteen vankeja, jossa joudumme valintojamme tekemään. Kysymys on vapautemme rajoituksista, realiteeteista. Ahdistuneena olemme todellakin ahtaalla.
Ote kirjasta Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus. Atena Kustannus
Tasapainoinen elämä
1. Sinut on tehty ainutlaatuiseksi, joten sinun täytyy omien olosuhteiden, ihmissuhteiden ja tarpeiden perusteella määritellä, mitä ”tasapaino” merkitsee sinulle. Tasapaino voi horjua tilanteen muuttuessa. Tärkeintä on olla tietoinen tästä ja tehdä tarvittavia säätöjä tasapainon saavuttamiseksi uudelleen.
2. Tasapainon säilyttäminen ei tarkoita hallitsemista. Et voi hallita kaikkia elämän osa-alueita. Et voi myöskään hallita muita liikenteessä olevia, ihmisiä tai autoja. Olennaista on pysyä valppaana jotta voit huomata erilaiset mahdollisuudet. Anna aikaa itsellesi miettiä omaa suhtautumistasi asioihin, näin voit olla harkitseva ja joustava.
3. Anna ihmisille mahdollisuus. Jossain vaiheessa elämää monelle meistä käy niin, että haluamme olla riippumattomia ja tehdä itse kaiken. Emme tarvitse kenenkään muun apua. Lopulta opimme kantapään kautta. Jospa onkin niin, että ympärillämme olevat ihmiset haluavat auttaa ja kuunnella sekä tukea sinua – eivät ottaa sinulta päätäntävaltaa omasta elämästäsi. Heidän kuuntelemisensa ei ole merkki heikkoudesta ja riippumattomuudesta vaan itsetuntemuksesta ja kypsyydestä.
4. Käytä lahjojasi ja tartuta innostuksesi muihin. Tasapainoisimmat, onnellisimmat ja tyytyväisimmät tuntemani ihmiset ovat niitä, jotka tekevät elämässään niitä asioita joissa ovat hyviä ja joista ovat kiinnostuneita ja innostuneita. He ovat lisäksi sitoutuneita.
5. Kun et saa sitä mitä haluat, kokeile päinvastaista; antamista. Jos et saa onnen pipanoita, jospa järjestäisit niitä toisille? Jos ei sinulla ole ketään, jolta pyytäisit apua, tarjoudu sinä antamaan apuasi jollekulle, joka tarvitsee vielä sinuakin enemmän. Jätä omat ongelmasi hetkeksi ja keskity toiseen ihmiseen. Joskus paras tapa eheyttää omaa ruumista, sielua, mieltä ja henkeä on toimia lohdun ja tuen lähteenä jollekulle toiselle. Toisen ämpärin täyttäminen saattaa nostaa omasikin pintaa.
6. Elä jatkuvassa kiitollisuuden tilassa. Naura aina kun se on mahdollista. Tulee päiviä, jolloin elämä näyttää pudottavan tiilikuorman niskaasi. Paras asennoituminen siihen on nousta kasan päälle. Kiitollisuus ja huumori ovat hyviä elämännostureita. Sen sijaan, että kiroaisit sinua murjovat tiilet, ole kiitollinen tilaisuudesta kohdata haasteet ja kasvaa niiden avulla. Vähin mitä voit tehdä, on kiittää Jumalaa uudesta päivästä ja tilaisuudesta vaikuttaa, ottaa uusi askel eteenpäin ja nauraa rakastamiesi ihmisten kanssa.
Ote, lyhentäen ja vapaasti muokaten, kirjasta Nick Vujicic: ”Pysäyttämätön – Uskossa on käsittämätöntä voimaa” (Unstoppable – The Incredible Power of Faith in Action) Päivä Oy
Voimasi tulee ymmärryksestä
Muista että olet tullut tähän elämään suorittamaan elämäntehtävääsi. Ei ole tarkoituskaan elää koko ajan ”onnen kukkukoilla” vaan nähdä pinnan alle. Omasi ja muiden.
Sinun voimasi tulee ymmärryksestä. Ei ylivoimaisuudesta, sillä sitä ei ole. On vain osa-alueita, joita ihmiset hallitsevat.
Ymmärrys, joka ei tukeudu vain ulkoisiin seikkoihin, kestää niiden vaihtelevan todellisuuden.
Ote kirjasta: Katri Helena: Taivaan tie. Otava
TULIHTA
” Aamusella isä puisteli minut istumaan Saakka-Lassin niittysaunalla.
– Alahan, alahan vettää saappaita sorkkiisi, keitetään aamukahvit omalla tulihtalla. Nyt on viisarit jo pahasti, kun tulloo kohta puoli neljä!”
” – Onko Päätalo-Herkkoa näkyny täällä etupäällä? Jakki kysyi roikanjohtajalta, Tauriais-Herkolta, joka oli yksi Jokijärven kodittomista kortteerimiehistä
– Justiin lähti tästä ylöspäin, sanoi Tauriainen
– Tulipiippu voipi olla hyväsä lykysä tuolla kokintulihtalla. Puhu jotaki kahvin ryyppäämisestä, sanoi eräs roikan miehistä”
” – eikö puulaaki ollu kerinnu tiettää kämppiä ja tallia? minä kysyin
– ei siihen aikaan puulaakit mittää kämppiä ja tallia salavattanu! Mitästä tyhjää, että ne oisi semmosia ylellisyyksiä ruvenneet jätkille kustantamaan … Tulihtalla kärvisteltiin … ja yöllä käytiin tuon Ukon kansa juoksuttamassa hevosia, että eivät olisi kontottuneet.”
Otteet Kalle Päätalon Iijoki -sarjan kirjoista. Gummerus
Verkkototeutus: TammiViestintä